moi taas! tänään oon... tai no ihan vuosiakin oon miettiny sellasta asiaa että mitä rakkaus on? huhhuh, se saa kyllä
miettimään. Olen sellainen, että jos minulla on sydänsuruja tai paha olo niin kirjoitan kaiken ylös aina tietokoneelle, ja noin kuukauden jälkeen luen sen, mitä sillon kyynelsilmässä olen kirjoittanut. No.. tänään avasin yhden näistä minun kirjoituksista ja luin sen. Wow! se kyllä åpisti taas miettimään, ja siks halusin jakaa sen nyt tänne. Teksi on aivan sama, kun se mitä silloin olen kirjoittanut, mutta olen vain korjaillut pieniä väärinkirjoituksia.
miettimään. Olen sellainen, että jos minulla on sydänsuruja tai paha olo niin kirjoitan kaiken ylös aina tietokoneelle, ja noin kuukauden jälkeen luen sen, mitä sillon kyynelsilmässä olen kirjoittanut. No.. tänään avasin yhden näistä minun kirjoituksista ja luin sen. Wow! se kyllä åpisti taas miettimään, ja siks halusin jakaa sen nyt tänne. Teksi on aivan sama, kun se mitä silloin olen kirjoittanut, mutta olen vain korjaillut pieniä väärinkirjoituksia.
" Oon ikäsekseni kokenu tosi paljon hyviä ja huonoja hetiä ja siitä huolimatta oon saanu itteni aina kokoon kypsempänä ja vahvempana ja ennen kaikkiaan entistä itsevarempana. Yleensä tapahtumat ja murheet ovat olleet suhteisiin tai poikiin liittyviä asioita. Voin sanoo iha suoraan etten todellakaan tiedä mitä rakkaus on, vaikka luulen niin. Sanon rakastavani jotakuta, mutta en edes tiedä miksi. Minun on vaikea luoda uutta suhdetta sillä olen pettynyt monesti ja sitä enemmän niitä ''exiä'' kiertynyt jonka takia olen entistä turhautuneempi, en oiken tiedä valitsenko aina väärin? vai olenko vain huno tyttöystävä? Etenenkö liian nopeasti? En tiedä...
Vuonna 2015 ennen vappua tutstuin poikaan, jonka kanssa lähestyin aivan eri tavalla kun aikaisemmin keneenkään poikaan. Tuntuu... tai no siis asiahan on niin että olen ollut useasti hyvin äkkipikainen, mutta nyt en ollut. Mutta nyt kun seurutelu on alkanut, itken päivittäin, aivan joka päivä, tälläkin hetkellä. En tiedä, että pelottaako minua vai onko se sitä etten pysty rakastamaan itseäni, joten miten pystisin ketään muutakaan.
kanssa lähestyin aivan eri tavalla kun aikaisemmin keneenkään poikaan. Tuntuu... tai no siis asiahan on niin että olen ollut useasti hyvin äkkipikainen, mutta nyt en ollut. Mutta nyt kun seurutelu on alkanut, itken päivittäin, aivan joka päivä, tälläkin hetkellä. En tiedä, että pelottaako minua vai onko se sitä etten pysty rakastamaan itseäni, joten miten pystisin ketään muutakaan.
Pelkään, pelkään itseäni älyttömästi. En halua olla kenellekkään läheinen, en halua enään rikkoa itseäni, mutta silti tuntuu että tekisin sitä kokoajan. Olen suhteessa missä haluankin olla ja tykkään poikaystävästäni TODELLA paljon, mutta kun kysyin häneltä: ''oletko mielestäsi hyvä poikaystävä?'' Hän vastaa, ettei tiedä onko vai eikö. Kun soitan, minulla pitää olla jotain asiaa tai muuten ei oikeastaan ole ''järkeä'' edes puhua. Olen ihmisenä todella herkkä, mutta en pysty puhumaan murheistani kovin helposti, ja kun puhun, tuntuu että valitsen aina väärän ihmisen kelle avaudun eikä siitä tunnu olevan silloin mitään apua. Peitän pahan oloni todella, SIIS todella hyvin ja se on alkanut tuntumaan pikku hiljaa aika raskaalta. Minne se iloinen, aurinkoinen ja kaikkien kaveri Venla on kadonnut, kysyn minä itseltäni? Tuntuu etten iloitse mistään, haluan olla vain huoneessani verhot kiinni enkä koe KETÄÄN ystääksi tai varsinkaan läheiseksi ystäväksi. Tottakai on ihmisiä kenen kanssa puhun ja oleskelen, mutta jotenkin en saa heihin syvää yhteyttä. En tapaa enään sukulaisiani, muutakuin jouluisin. Olen laittanut kaiken onneni yhden pojan varaan. Nojaan vain häneen ja pelkään sen onnen lähtevän ja vievän minun koko onneni. "
... wow, oli todella karua testiä nyt minun mielestäni. Tuliko teille mietteitä?
- Venla
